Finninmäen mies Messukylän perinneseurassa

Messukylän perinneseura ry:n hallitus piti torstaina järjestäytymiskokouksen. Näin alkoi omassa kotiseutuharrastuksessani uusi vaihe, sillä syyskokous oli valinnut minut joulukuussa täksi vuodeksi perinneseuran puheenjohtaksi.

Messukylän perinneseura on vuonna 1996 perustettu kotiseutuyhdistys, joka vaalii entisen Messukylän pitäjän historiaa ja kulttuuriperinnettä. Seuran tarkoituksena on messukyläläisen kotiseutuhengen ylläpitäminen ja kotiseututietouden lisääminen. 

Tarkoituksensa toteuttamiseksi perinneseura on vuodesta 2000 lähtien julkaissut Messukylän Joulu -nimistä lehteä, jossa on vuosien mittaan julkaistu runsaasti Messukylän historiaa käsitteleviä artikkeleita. Seura järjestää vuosittain retken kulttuuriperinnön vaalimisen näkökulmasta mielenkiintoiseen kohteeseen. Lisäksi seuran osallistuu muutamien vanhan Messukylän alueella yhteistyössä toteutettavien kulttuuritilaisuuksien järjestelyihin. Näistä mainittakoon vuosittain kirjailija Kalle Päätalon muistoksi tarjottavat Kallen kahvit.

Messukylän lainaviljamakasiinin tukeva ovi.

Perinneseuran keskeisin toimintamuoto on vuonna 1846 rakennetun Messukylän lainaviljamakasiinista huolehtiminen. Yhdistys teki vuonna 2014 Pirkanmaan maakuntamuseon kanssa sopimuksen lainaviljamakasiinin adoptoimisesta. ”Adoptoi monumentti” -toiminnassa adoptoijaryhmä sitoutuu huolehtimaan kulttuurihistoriallisesti tai arkeologisesti arvokkaasta kohteesta sille tehdyn hoitosopimuksen mukaisesti.

Perinneseura on Suomen Kotiseutuliiton jäsen ja osallistuu aktiivisesti liiton toimintaan. Seura myös järjestää vuosittain Euroopan kulttuuriympäristöpäivänä (syyskuun toisena viikonloppuna) tapahtuman omalla alueellaan.

Messukylän perinneseuran kunniapuheenjohtaja on tunnettu taiteilija, musiikkineuvos Matti Heinivaho, joka syntyperäisenä messukyläläisenä on aktiivisesti jo vuosikymmenien ajan vaalinut vanhan Messukylän historiaa.

Omat kytkökseni Messukylään eivät ehkä objektiivisesti tarkasteltuna ole kovin lujat, mutta itselle hyvin merkitykselliset. Isäni syntyi Tampereella, mutta muutti vanhempiensa kanssa pian sodan jälkeen Uuteenkylään, mikä oli Tampereen rajalle Messukylän Takahuhdin kylään syntynyt taajama. Messukylä kunta liittettiin vuonna 1947 Tampereen kaupunkiin.

Isäni palasi Messukylään vuonna 1975 ja tällä kertaa mukana oli äiti, sisko ja minä. Rakensimme omakotitalon uuteen Lukonmäen kaupunginosaan, sen toiselle mäelle eli Finninmäkeen tai messukyläläisittäin sanottuna Viialan ja Vilusen entisille pelloille. Meidän perheen osalta tämä piti sananmukaisesti ja toisaalta vain osittain paikkansa, sillä tonttimme kohdalla oli kulkenut näiden kahden yksinäistilan yhteinen karjakuja.

Kiinnostuin heti uudesta ja ensimmäisestä tietoisesta kotiseudustani ja perehdyin Messukylän tämän kulmakunnan historiaan. Kymmenen vuotta Finninmäessä asuttuani tuli aika lähteä maailmalle ja tie vei Turkuun. Viivyin tällä reissulla peräti 26 vuotta ennen kuin vuonna 2011 muutin jälleen Finninmäkeen.

Vaikka Turusta tuli minulle neljännesvuosisadan aikana tärkeä paikka, ei siitä tamperelaispojalle koskaan kehkeytynyt kotiseutua. Kotiseutuni oli aina ja on edelleen Finninmäessä, Messukylän Viialan ja Vilusen pelloilla.