Miksi uusi kulttuuriperintöblogi?

Kotiseutu ja kulttuuriperintö ovat kaksi hyvin tuttua ja paljon käytettyä käsitettä, jotka jokainen tuntee, mutta joiden sisällöstä vallitsee laaja merkitysten kirjo. Kotiseutu ja kulttuuriperintö ovatkin erinomaisia käsitteitä blogin nimeksi, sillä ne väistämättä vievät lukijan odotukset juuri siihen suuntaan, mitä tällaisessa blogissa voi kuvitella saavansa lukea. Teemoja ja aihepiirejä kotiseututyön ja kulttuuriperintöalalla riittää yhden blogin tarpeiksi.

Mutta miksi blogi? Suomenkielisiä kulttuuriperintöalan blogeja ei ole ruuhkaksi asti, joten ehkä yhdelle on vielä tilaa. Pääsyy blogin perustamiseen mainitaan sen alaotsikossa: Kaupunkikotiseututyön harrastajan pohdintoja kulttuuriympäristön vaalimisesta meillä ja muulla. 

Kotiseututyö näyttää etsivän uusia ilmenemismuotoja ja kaupungeissa sillä on monenlaisia haasteita vastattavanaan. Nopeasti muuttuvassa maailmassa kulttuuriympäristö on kaiken aikaa muutoksen kourissa ja usein se vaatii aktiivista vaalimista. 

Ehkä kaupunkikotiseututyöstä, kulttuuriympäristöstä ja ylipäätään kulttuuriperinnöstä kirjoittaminen palvelee viime kädessä blogin kirjoittajan omaa tarvetta jäsentää todellisuutta ja eri medioiden syytämää tiedon tulvaa omista näkökohdista käsin ja tarvittaessa ottaa kantaa itseä erityisesti kiinnostaviin ja koskettaviin aiheisiin. Taustalla lienee tiedetoimittajan tarve tuoda esille sitä, mikä on ajankohtaista ja tärkeää.

Harvinainen joulukuun lopun auringonpaiste luo pitkät varjot Messukylän vanhan kirkon tarhaan. 

Oma kiinnostukseni kotiseutua ja kulttuuriympäristöä kohtaan on kulkenut käsi kädessä historian harrastamisen kanssa 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Se on saanut vuosikymmenten mittaan erilaisia ilmenemismuotoja, joista mielenkiinto kirkkoja ja agraarikulttuuria esitteleviä museoita kohtaan on ollut kaikkein pysyvintä. 

Kiinnostukseni on näkynyt kansatieteen opiskeluna ja innostuksena maailmaperintöä kohtaan. Sitä on myös Europa Nostran jäsenyys samoin kuin aktiivinen osallistuminen Valtakunnallisille Kotiseutupäiville ja liittyminen Suomen Kotiseutuliiton Kotiseutuklubiin ensimmäisten joukossa. 

Paluu kotiseudulle Tampereen Finninmäkeen 26 vuoden jälkeen johti myös aktiiviseen kotiseututyöhön osallistumiseen. Tampere-Seuran julkaisema Tammerkoski-lehti oli ollut henkireikä tamperelaiseen kotiseututyöhön, mutta nyt oli tarjolla myös perinteistä kotiseututyötä kaupunkikulttuuriympäristössä. Messukylän perinneseurasta tuli paikallinen kotiseutuhenkinen kotini.

Näistä lähtökohdista tätä blogia yritetään kirjoittaa.